Syyskuun 6.–7.päivä kilpailtiin pitkän matkan suomenmestaruuksista. Kilpailu käytiin Jyväskylän lähellä sijaitsevassa Muuratsalon Saaressa. Kilpailualue oli siitä erikoinen, että se sisälsi poikkeuksellisen paljon nousua ja ennakkotietojen perustella luvassa oli vaativin pitkä matka pitkään aikaan. Pitkä matka on herättänyt minussa aina kunnioitusta, ja viime vuonna SM-pitkällä tapahtunut täyskatkeaminen muutama kilometri ennen maalia oli vielä vahvana mielessä. Tiesin kuitenkin, että kauden harjoittelu on mennyt hyvin ja olen pystynyt kehittämään niitä ominaisuuksia, joita pitkällä matkalla pärjääminen vaatii, joten syytä ylimääräiseen hermoiluun ei ollut.
Lauantain karsintaan starttasi yhteensä noin 180 miestä, joista 52 pääsi karsinnan tulosten perusteella finaaliin. SM-karsinta on aina tiukka paikka ja suorituksen pitää olla hyvin kasassa ja vauhdin myös hyvää, jotta paikka finaaliin irtoaa. Itselläni taktiikkana karsinnassa oli rauhallinen aloitus, jotta saan suorituksen hyvin hallintaan. Pyrin hyödyntämään polkuja ja teitä reitinvalinnoissa mahdollisimman paljon. Kun maasto on kivistä ja mäkistä, niin isotkin kierrot polkuja ja teitä pitkin kannattavat.
Esimerkki mäestä. Kuva: Touho Häkkinen
Karsinta menikin osaltani kohtuullisen hyvin ja sijoituin omassa karsintaryhmässäni seitsemänneksi. Suoritus oli hallinnassa koko ajan ja pystyin pitämään rentoa, säästeliästä vauhtia koko matkan.
Sunnuntain finaalissa tarjolla oli vajaa 13 km pitkä rata, jossa arvioitu voittoaika oli noin 1,5 tuntia. Itse päätin karsinnan kokemusten perusteella kiertää polkuja ja teitä aina, kun sitä vain järkevästi tarjotaan, jotta voimat riittäisivät loppuun asti hyvin. Kokonaissuoritusta mietin niin, että minun täytyy ottaa riittävästi aikaa jokaisen rastivälin suunnitelman tekoon. Aiemmissa pitkän matkan kisoissa olen monesti lähtenyt suunnalla juoksemaan rastiväliviivan suuntaisesti ja tehnyt suunnitelman lennosta liian hätäisesti, ja tämä on kostautunut ennemmin tai myöhemmin. Tämän tyyppisessä maastossa se ei tulisi onnistumaan vaan reitinvalinnat alkoivat heti rastilta ja ne piti katsoa huolella loppuun asti. Lisäksi painotin itselleni myös rastinoton merkitystä. Rastinotolla tarkoitan sitä suunnitelmaa, miten tulen rastille. Rastinotossa tulisi aina olla jokin selkeä viimeinen varma piste (esim. iso mäki), josta rastille suuntaa.
Kuva: Timo Reinman
Onnistuinkin toteuttamaan suunnitelmaani melko hyvin ja väsymyksestä huolimatta pystyin hallittuun suoritukseen lähes koko kisan ajan. Suurimmat aikamenetykset tulivat 7-8 välillä. Lisäksi tuli yksi noin 30 sekunnin virhe ja yksi noin minuutin virhe niissä edellä mainitsemissani rastiotoissa. Loppumatkan tulin todella hienosti ja fyysinen virekin oli hyvä. Olin viimeisillä kilometreillä koko porukan nopein, joka kertoo että viime vuodesta on menty paljon eteenpäin.
GPS-Seurantaa sunnuntain finaalista:
Lopputuloksissa olin 13., jokaon kelvollinen sija, mutta harmittavasti kymppisakin sijoitus jäi 15 sekunnin päähän. Jäipähän parannettavaa tuleville viikoille 
SM-pitkän jälkeen vuorossa oli väliviikko kisailusta ja pyhitinkin viime viikon tämän viikonlopun SM-kisojen valmisteluun. Luvassa oli lauantaina SM-sprintti Hollolassa ja sunnuntaina SM-viesti Mäntsälässä. Näistä lisää myöhemmin.
Kuva: Pauli Leinonen.
Nyt purkamaan viikonlopun kisakassia.
Hauskaa alkavaa syysviikkoa kaikille!
-Vili