Länsi-Ruotsin saaristossa, noin reilu 100 kilometriä Göteborgista Osloon päin järjestettiin siis ensimmäistä kertaa Icebug Xperience polkujuoksutapahtuma. Toistaiseksi pienimuotoinen tapahtuma omaa potentiaalin kasvulle ja järjestäjien tavoitteena onkin saada vuonna 2020 kallioisia saaria juoksemaan nelinumeroinen summa juoksijoita. Voit lukea hieman lisää tapatuman ennakkojutusta.
Kalliot aukesivat silmän kantamattomiin
Tapahtuma jakaantuu kolmelle päivälle, joista jokaisena juostaan noin 20-30 kilometrin mittainen etappi. Reitti vaihtelee joka päivä ja jokainen reitti on luoteeltaan hieman erilainen. Tapahtuma on ehkä parempi sana kuvaamaan Icebug Xperienceä kuin kisa, sillä ainakaan nyt ensimmäistä kertaa järjestettävässä tapahtumassa varsinaisesti voitosta juoksevia osallistujia on vain kourallinen. Reitin voi suorittaa myös kävellen ja kävelijöille on oma ”sarjansa”.
Icebug Xperiencen ”perusleirinä” toimii Ramsvikin leirintäalue, jolta etapit joko alkavat tai jolle ne päättyvät. Leirintäalue sijaitsee aivan meren rannassa ja maisema kivikkoisille saarille pienine veneineen etualalla on suoraan postikortista. Vaikea kuvitella inspiroivampaa ympäristöä juoda aamukahvia ennen päivän etappia. Muutenkin seudulla on mahtavia kesäkyliä, jotka valitettavasti syyskuun alussa alkavat jo vetäytyä talviteloille. Juoksureitit kulkevat näiden kylien läpi, joissa mökkien pihassa nököttävät Volvot ja Ruotsin liput viimeistelevät tunnelman todellisesta lintukodosta.
Päivä 1 – Hunnebo Haut Route
Ensimmäisenä päivänä kilpailijat kuljetettiin lähtöön pienellä veneellä.
Enismmäisen päivän etappi saa arvoisensa aloituksen kun juoksijat kuskattiin pienellä laivalla läheiseen Hunnebon kylään starttia varten. Uinuvassa kesäkylässä startin odottaminen oli lähes intiimi kokemus. Juoksijat eri maista tutustumassa toisiinsa hyvässä hengessä ja spekuloimassa päivän taktiikkaa, joidenkin tavoitteena mennä lujaa ja toisten saada hyviä kuvia.
Ensimmäisen päivän lähtöviivalle alkoi kerääntyä juoksijoita hyvissä ajoin.
Ennen starttia juoksijoille kerrottiin vielä, että reitti onkin 20 kilometrin sijaan pikkuisen reilu 21 kilometriä. Reitti lähtikin seuraamaan rantaviivaa ja noin 2 kilometrin jälkeen alkoi kiipeäminen kallioille. Ensimmäisen 10 kilometrin aikana nousuja kertyikin melko paljon, joskin siedettävissä erissä. Ensimmäisen päivän reitti oli luonteeltaan hyvin vaihteleva. Alkureitistä juostiin kylien läpi pitkälti päällystettyjä teitä. Sen jälkeen reitti seurasi vaellusreittiä vaihtelevien metsämaisemien läpi. Välillä seurattiin taas rantaviivaa, josta kiivettiin jälleen kallioille ja laskeuduttiin taas pitkälle sillalle. Erittäin motivoivaa juostavaa, joskin todellisia polkujuoksupuristeja olisi välillä pitkätkin (max. 1km) asfalttipätkät saattaneet häiritä.
Pitkä silta herätti taas juoksemaan vähän vauhdikkaammin.
Reitin pituus olikin ehkä suurin arvoitus. Muutaman lyhyen harhaan juoksun seurauksena uuden Suunto Ambit3:n matkan mittaus kulki hieman kylttien edellä. Muutama sata metriä ennen 20 kilometrin kylttiä oli kannustuskyltti, jossa todettiin maalin olevan enää 2 kilometriä. Sekin oli pitkä kakkonen ja lopuksi maalissa kello antoi lukemiksi 22,91km.
Päivän etappi päättyi leirintäalueelle ja maalissa oli heti tarjolla lounasta. Aurinkoisessa rannassa olikin mukava makoilla ja aloittaa rauhallinen palautuminen. Oma aika 2.10,10, joka oli varsin tyydyttävä matkaan ja valokuvien määrään suhteutettuna.
Päivä 2 – Ramsvik Rocks
Toisen päivänä oli jälleen luvassa parin kympin lenkki ja startti tapahtui kätevästi suoraan majapaikan pihasta. Ramsvik Rocks reitti lähti heti seuraamaan rantaviivaa ja ensimmäisen 10 kilometriä saikin nauttia mukavasti merinäköalasta.
Maiseman ja sään yhdistelmä oli täydellinen
Ensimmäisen puolikkaan aikana pääsikin nauttimaan ehkä leppoisimmasta polkujuoksusta aikoihin. Todella laajoja sileäksi hioutuneita kallioita pitkin pääsi juoksemaan kilometri tolkulla meren avautuessa upeasti edessä. On todella viihdyttävää juosta periaatteessa melko helppoa ja tasaista reittiä, joka samalla kuitenkin vaatii hieman ajatusta siitä mihin jalkansa asettaa. Kallio onkin oma suosikki polkujuoksualustoista.
Lisää maisemaa
Toinen puoli lenkistä oli vielä helpompaa joskin ehkä hieman tylsempää juostavaa kohti korkeaa Smögenin siltaa. Pitkähkö tie osuus päättyi lopulta maaliin upeassa ruotsalaisessa rantakylässä, jossa juoksun päälle maistui lounaan lisäksi yksi kylmä bisse. Lopulta bussikuljetus toi kilpailijat takaisin majapaikkaan.
Smögenin silta…
Tässäkin tapauksessa matka oli hieman epäselvä ja 20 kilometrin reitti oli selvästi jälleen lähempänä 22 kilometriä. Oma aika kevyt 2.14 ja akkuja säästyi mukavasti myös viimeiseen päivään.
Toisen päivän maali oli uinuvassa kesäkylässä
Mielenkiintoiseen viimeiseen etappiin, jossa sinnepäin kerrotut matkat aiheuttavat todellista hämmennystä sekä yleistunnelmiin kisasta palataan jutun toisessa osassa välittömässä lähitulevaisuudessa…