Suunnistajan kilpailukausi on pitkä ja kiireinen. Kilpailukausi kestää huhtikuun alusta lokakuun loppuun. Kilpailuita on lähes joka viikko, lukuun ottamatta keskikesän hieman hiljaisempaa kautta. Tämä aiheuttaa haasteita kisakunnon ylläpitämiseen. Totuus on, että kaikkiin kilpailuihin ei voi lähteä täysin palautuneena, vaan kauden pääkilpailut tulee valita kalenterista jo hyvissä ajoin ja muut kilpailut ovat enemmän tai vähemmän harjoituksia pääkilpailuita varten.
Minulle tämän syksyn tavoitteet ovat olleet selvillä jo hyvissä ajoin ja olen tiukasti harjoitellut kuluneen kesän niitä varten. Heti kevätkauden jälkeen ympyröin isolla kalenterista Euromeeting-sprintin ja SM-sprintin isolla syksyn pääkilpailuiksi. Toki muut SM-kilpailut ovat myös tärkeitä, mutta kahteen em. kilpailuihin harjoitteluni on erityisesti tähdännyt.
Kesäkauden tärkeimpiä viikkoharjoituksia ovat olleet radalla tehtävä 5x1000m, viiden minuutin lähtövälillä (eli vedon ja palautuksen kokonaiskesto on 5 minuuttia), jossa haettiin sopivaa askelrytmiä ja maksimikestävyyttä syksyä varten. Tein vedot niin kovaa kun sinä päivänä pystyin ilman, että vauhdit tippuivat harjoituksen aikana.
Tiukan kevätjakson jälkeen keskityin kehittämään myös alaraajojen voimatasoja yhdellä mäkijuoksutreenillä ja yhdellä jalkapuntilla viikoittain. Mäkijuoksutreenit toteutin pääasiassa Malminkartanon täyttömäessä, jossa nousin kyseisen mäen pisintä rinnettä ylös–alas 7–8 kertaa niin, että mäkiosuuden kestoksi tuli yhteensä noin 50 minuuttia. Harjoitus toimii hyvänä lajivoimatreeninä, mutta samalla se parantaa myös hapenottokoneistoa ja rassaa VK-aluetta mukavasti.
Kuntosalilla tehtävän perusvoimatreenin liikkeet olivat 4×10 toistoa takareisikoneessa // 4×10 toistoa kyykkyä // 4×10 toistoa rinnallevetoa // 4×10 toistoa vaihtelevalla liikkeellä ylävartalolle.
Lisäksi kesän viikkoharjoituksiini on kuulunut yleensä 1–2 suunnistustaitoharjoitusta viikossa vaihtelevalla vauhdilla ja 1–2 pitkää peruskuntoharjoitusta kestoltaan 2–3tuntia. Tein pitkät harjoitukset pääasiassa pyöräillen, koska Peroneus-jänteen tulehdus esti isojen juoksumäärien tekemisen. Lisäksi viikkoihin mahtui paljon erimittaisia peruskuntotreenejä niin juosten kuin pyörälläkin tehtynä, vähän riippuen jalan kunnosta.
Syksyä kohti ruuvia lähdettiin kiristämään tehotreenien osalta ja 5x1000m radalla vaihtui hiekkatiellä tai radalla juostaviin 2x10x1min (30sek palautus) juoksuvetoihin. Treeni oli tiukka ja vauhti oli lähellä 3000m kisavauhtia. Tässä harjoituksessa tarkoituksena oli rassata maksimipuolta entisestään, kuitenkin niin, että juoksuasento ja rytmi pysyvät hyvänä.
Voimapuolella perusvoimatreeni vaihtui monipuoliseen nopeusvoimatreeniin, jossa tehtiin 2x10min erilaisia liikkeitä jaloille ja keskivartalolle, 20sek työtä ja 40 sek palautusta periaattella. Sarjojen välissä oli hieman pidempi palautus. Mäkiharjoitus jäi myös pois ohjelmasta ja tilalle tuli erimittaisia suunnistusvetoja tai kilpailuita.
Syyskausi pyörähti virallisesti käyntiin 22.–24.8. Göteborgissa käydystä Euromeeting-maaottelusta. Maaottelun sprinttimatka 
oli yksi syksyn päätähtäimistä ja hyvin menneen kesän harjoituskauden jälkeen odotukset ja itseluottamus olivat korkealla. Perjantaina ohjelmassa oli keskimatkan kisa, jonka itse päätin jättää väliin ja keskittyä seuraavana päivänä juostavaan sprinttiin ja sunnuntaina juostavaan pitkään matkaan. Sprintissä ja pitkällä matkalla olin 19. Molemmissa suorituksissa oli paljon parannettavaa, mutta erityisesti jäi harmittamaan sprintti, koska se on päämatkani ja olen tämän kauden aiemmissa kisoissa pystynyt paljon parempiin suorituksiin kuin nyt. Kilpailu lähti heti alusta alkaen väärällä jalalla liikkeelle ja pieni kiireen tuntu häiritsi tekemistäni koko suoritustuksen ajan. Kiireestä seurasikin useita huonoja reitinvalintoja, joissa hävisin rutkasti aikaa. Suunnistuksessa pään pitäisi olla kylmä ja jalkojen jauhaa kuumana, jotta optimaalinen suoritus voisi syntyä, hätäilemällä ei voita mitään. Tulevissa teksteissäni avaan hieman suunnistusuorituksen saloja tarkemmin, jotta suunnistuksesta tietämättömillekkin avautuisi mitä tarkoitan ;).
Maaottelun jälkeen siirryin maajoukkueen mukana harjoittelemaan Göteborgista noin 160 km pohjoiseen Strömstadiin, jossa kilpaillaan suunnistuksen MM-kilpailut kahden vuoden kuluttua. Tarkoituksena oli tutustua tulevien kilpailuiden maastotyyppiin, jotta tulevaa taito- ja fyysistä harjoittelua suunnitellessa olisi käsitys minkälaisia ominaisuuksia vaaditaan menestykseen. Varsinaiset MM-kisamaastot ovat olleet jo pitkään kilpailukiellossa, eikä niihin tietenkään päässyt juoksemaan, mutta harjoittelimme järjestäjien tarjoamissa harjoitusmaastoissa, jotka sijaitsivat Strömstadin ympäristössä.
Leiriltä palasimme torstaina ja heti lauantaina oli tosi kyseessä, kun Huippuliigan finaaliosakilpailu käytiin Espoon Vaakkoissa. Huippuliigassa on neljä osakilpailua ja sitä on juostu läpi kevään ja kesän. Viimeinen osakilpailu käytiin nyt takaa-ajona, aiemmista kilpailuista muodostuneiden erojen pohjalta. Minä pääsin lähtemään maastoon kolmantena, mutta porukan kasautuessa kilpailun aikana en voinut loppukirissä toisille mitään ja sijoitus tippui kokonaistuloksissa seitsemänneksi.
Nyt kun menneet kisat on analysoitu, on aika kääntää katseet tulevaan. Uudet haasteet odottavat nurkan takana!
-Vili