Kaksi viikkoa toista PK-kautta takana ja vastoinkäymiset sen kuin jatkuvat. Tällä viikolla ongelmat alkoivat, kun ilmeisesti vilustuin torstai-illan treeneissä sen verran, että kroppa meni ensin tukkoon ja lopulta nousi myös kuume, jonka kourissa olen edelleen. Näin viikon kilsat jäivät 80:een kilometriin eli noin 30 kilometriä vajaaksi suunnitellusta 112:sta. Sinänsä harmi, koska viikon kilsat olisivat tulleet todella helposti täyteen ilman yli 20:n kilometrin lenkkiä. Tämä antaa kuitenkin uskoa, että löydän kalenterista riittävästi aikaa juosta yli 120:n kilometrin viikkoja niin, että ehdin aina silloin tällöin levätäkin.
Sairastuminen tarkoittaa myös sitä, että alkuviikosta tulee kevyempi ja ainakin huomisen osalta vielä täysi lepopäivä. Elättelen vielä toiveita, että saisin ensi viikosta kunnon viikon tiistaista sunnuntaihin, mutta sen näkee vasta huomisen aikana, mitä on luvassa, lepoa vai juoksua. Kalenterin mukaan ensi viikolla on ainakin hyvin aikaa juoksulle. Jos tervehdyn tiistaihin mennessä niin sitten pyrin juoksemaan taas päälle satasen viikon, mutta jos sairastelu jatkuu, on luvassa jälleen hieman kevyempi viikko.
On sanomattakin selvää, että sairastuminen harmittaa, koska treenihalut ovat kovat ja juoksu on tuntunut viimeisten viikkojen aikana tosi hyvältä. Ei auta itku markkinoilla. Kroppa on pakko saada kuntoon ja sitten palataan takaisin treenien pariin täydellä teholla. Nyt on kerrankin hieman enemmän aikaa kaikennäköisten rästijuttujen hoitamiseen. Jotain plussaa sairastumisestakin siis on. Tavallaan…
Sunnuntain piristykseksi päätin lopulta ilmoittautua myös ensi vuoden Tukholman marathonille. Kisa on vain kuusi viikkoa Bostonin jälkeen eli todennäköisesti juoksen sen kirittäjänä, varsinkin, jos Boston sujuu suunnitelmien mukaan. Juoksinpa sen miten tahansa, olen iloinen, että pääsen taas juoksemaan Tukholmassa, koska tykkään reitistä ja ennen kaikkea kisan fiiliksestä. Marathon on aina kokemus, juoksi sen mitä vauhtia tahansa! Ja tänä vuonna meitä on lähdössä juoksemaan ainakin 20:n hengen porukka eli pitkälle on tultu siitä, kun käytiin Jarnon kanssa kahdestaan kirmaamassa.
Sain tällä viikolla testiin adidaksen uuden SmartRun juoksutietokoneen ja ehdin jo testata sitä muutamalla lenkillä. Tarkempaa arvostelua on luvassa muutamien viikkojen päästä, mutta ensituntumalta täytyy sanoa, että kello on tulee varmasti aiheuttamaan keskustelua ja että sen käyttäjäkunta tulee olemaan ehkä hieman erilainen kuin mitä aluksi ennustin. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä huono asia. Riittäköön tämä tältä erää, pureskellaan tätä asiaa lisää varsinaisessa arvostelussa.