Vikat viilaukset ennen kisaa Enää runsas viikko UTMB:n starttiin. Nyt varusteet kasaan ja fiilis kohdalleen. UTMB:n 168km matka vaatii niin äärimmäistä kestävyyttä, ettei näin lähellä kisaa tehdyistä raskaista treeneistä ole enää ainakaan hyötyä. Nyt liikun maltilla ja annan aikaisempien treenien tuomien piilevien rasitusten parantua. Maltillisen liikunnan tarkoitus on pitää juoksu rentona, aineenvaihdunta käynnissä ja pää kasassa.
Seuraavassa hieman ajatuksia kisassa käyttämistäni varusteista.
Ajatuksiani kengistä voit lukea edellisestä kirjoituksestani. Tänä vuonna päätin lähteä liikkeelle kevyemmillä Salomonin XT S-Lab kengillä, sillä ne osoittautuivat testikisassa oikein hyviksi. Puolessa välissä reittä sijaitsevassa Courmayerissa on mahdollista päivittää varustusta omasta vaihtokassista ja jos huomaan jalkojeni rasittuneen kevyemmästä kengästä, vaihdan siellä jalkaani hyvin suojaavat Salomon XT Wingisit.
Kesällä hyväksi havaitut Salomon S-Lab XT:t on valinta myös UTMB:lle. Kuva: Kari Koskinen
Alpeilla on satanut koko kesän ja varusteiden osalta täytyy varautua pahimpaan. Kisan juoksen polvet peittävissä juoksutrikoissa. Vaikka päivällä voi tulla kuuma, juoksen kuitenkin kaksi yötä ja silloin on kiva pitää polvet lämpimänä. Haluaisin kovasti juosta hihattomassa paidassa ja irtohihoilla, mutta saatan päätyä tuttuun juoksu t-paitaan etteivät käsivarret hierry. Reppuun pakkaan merinovillapaidan, joka lämmittää tarvittaessa mukavasti, mutta ei lisää paljoa painoa.
Jos lähdössä ei sada ja sääennuste lupaa hyvää, aion tänä vuonna pakata reppuuni kevyet vettäpitävät takin ja housut. Verrattuna kunnolla suojaaviin paksumpiin Gore-varusteisiin ne ovat niin paljon kevyemmät. Courmayerin huoltokassiin laitan kuitenkin varalle nämä paksummat Gore-kamat.
Italiassa sääolot sallivat melko kevyen varustuksen. Kuva: Diego Barbieri/Sport Event Photo
Jos lähdössä kuitenkin sataa, laitan päähän tai ainakin reppuun vielä Gore-lippiksen. Muuten matkaan lähtee kaksi Buff-huivia, yksi suojaamaan auringolta ja toinen lämpimämpi merinovillainen. Käteen laitaan tänäkin vuonna Salomonin XT Wings Glovet, joiden tumppusuoja oli öisin tarpeen.
Matkaan tarvitaan vielä vaatteiden ja kenkien lisäksi paljon muuta kamaa, jotka saan juuri ja juuri mahtumaan jo viime vuonna hyväksi havaittuun 12 litraiseen Salomon Advanced Skin S-Lab –reppuun.
Ekaan yöhän lähden Petzlin Ultra valolla. Se on iso, mutta tehokas ja runsas valo auttaa alamäissä, joita yritän juosta vauhdikkaammin tänä vuonna. Puolivälin huoltokassilla vaihdan valon kevyempään, esim. Petzlin Tikka Plussaan, sillä vikana yönä vauhti luultavasti hidastuu muusta syystä kuin valonpuutteesta. Lisäksi otan jonkun vanhan Tikan reppuun, koska lamppuja pitää sääntöjen mukaan olla kaksi.
Kuva ei ehkä ole viehättävin, mutta siitä käy ilmi miten teippaan jalkani rakkoja vastaan. Kuva: Noora Pinola / Foot Taping Photos International Inc.
Hiertymät pilaavat helposti pitkän tai lyhyemmänkin kisan ja niitä kannattaa varautua ennalta. En ole enää vuosiin kärsinyt hiertymistä, kiitos teippausten ja voiteen. En saa koskaan jalkoihin rakkuloita, enkä enää anna siihen edes mahdollisuutta. Laitan massiiviset teippaukset jaloissa niihin kohtiin, jotka voivat alkaa hiertyä, jos esimerkiksi sateen takia joudun juoksemaan koko kisan märissä kengissä. Teippaan kantapäät, pikkuvarpaat ja jalkaholvin apteekista saatavalla Leukoplast -teipillä., jota laitan myös peukalon ympärille sauvojen hiertymistä ehkäisemään. Koen, että jos teipit eivät jostain syystä toimi, ne on helppo repäistä pois. Helpompi näin, kuin ruveta teippaamaan kesken kisan märkää jalkaa. Teippiä otan mukaan reppuun ja lisäksi sitä on myös sauvojen keskiosassa juoksupätkien tueksi. Toinen luottovarusteeni on voide nimeltä Sudocrem. Tätä ihmevoidetta voi tilata netistä tai ostaa ainakin Englannista. Se on tarkoitettu esim. makuuhaavoihin ja vaippaihottumaan, mutta soveltuu myös tällaiseen äärirasitukseen. Myös huulirasva on tärkeä varuste, sillä sillä voi tarvittaessa suojata naamaankin auringolta.
Ennen näin pitkää kisaa en näe syytä tankata erityisesti lisäravinteilla. Pari päivää enne lähtöviivaa syön säännöllisesti niin, etten koe kovaa nälkää missään vaiheessa ja juon riittävästi nestettä koko ajan.
Kisaa varten on tänä vuonna on helpompi pakata evästä reppuun, kun on kerran käynyt testaamassa kisan menuun. Kisareitille ripotellaan 3 000 kg juustoa ja 450 kg salamia ja ne sopivat minulle. Urheiluravinteista otan reppuun ja juomapussiin High5 Zeroa (suoloja) sekä High5 Energy Sourcea (energiaa ja suoloja). Lisäksi matkaan lähtee muutama helposti nieltävä High5 IsoGel. Tänä vuonna on ollut helppo testata sopivaa urheiluravinneyhdistelmää, sillä sain High5:n taustajoukkoihini.
Vaikka käytän High5 Zeroa runsaasti, voi suolan puute kuitenkin iskeä. Siksi olen jo vuosia ostanut apteekista suolatabletteja ja jos päätä alkaa jomottaa, otan yhden suolatabletin ja pääkipu häviää pian. Suolatablettien kanssa pitää muistaa olla tarkkana, koska munuaiset ovat muutenkin kovilla tuollaisessa äärirasituksessa. Särkylääkkeitä pyrin välttämään, mutta tarvittaessa otan parasetamolia (parempi munuaisille kuin ibuprofeiini), koska kipu väsyttää merkittävästi.
Maisemat lisäävät aina fiilistä! Kuva: Diego Barbieri/Sport Event Photo
Eikun lähtöviivaa kohti. Jos lähdössä minulla on kaikki raajat paikallaan ja mikään tauti ei ole päällä, kaikki on täydellistä. Jos saan startata terveenä, minulla on kaikki mahdollisuudet hyvään kisaan. Se, olenko tarpeeksi kovassa kunnossa on turhaa pohdiskelua tässä vaiheessa. Nyt keskityn täysillä edessä olevaan ja nautin etuoikeudesta päästä kokemaan jotain tällaista itsestäni ja luonnosta!