On heinäkuu ja projektiani on takana kuusi kuukautta. On aika hengähtää hetken ja katsoa taaksepäin, miten asiat ovat onnistuneet. Miten eri osa-alueiden harjoittelu ja kehitys on näkynyt päänäyttämöllä, kentällä. Käyn sitä läpi sekä mitattavien tulosten että fiiliksen kautta. Samalla avaan pohjaksi hieman enemmän millaisessa joukkueessa ja sarjassa paluutani toteutan.
Istun kirjoittamassa tätä Espanjassa, Madridin keskustassa pienellä sivukadulla, tunnelmallisessa kahvilassa. Espanjan kaunis kieli soi ympärilläni ja minulla ei ole kiire mihinkään. Sarja on tauolla ja käynnissä on lyhyt loma. Tulin Madridin lämpöön levähtämään ja lataamaan akkuja, fyysisiä ja henkisiä. Lepo ja loma ovat välttämättömiä urheilijan hetkiä. Niitä on osattava ottaa, kun on sen aika. Urheilijalla loman aikana korostuu se, ettei mieti harjoittelua siltä kantilta, että nyt pitäisi tehdä tätä ja tuota, jotta kehityn ja pysyn tikissä. Ei, päinvastoin. Kaikki kehitys tapahtuu levossa ja hetken tauko harjoitteluun silloin tällöin tekee vain hyvää. Voi ajatella mitä tulevaisuudessa tekee paremmin ja mitä haluaa oppia. Voi kerrata mitä on tullut tehtyä, mutta ei saa kokea huonoa omaatuntoa siitä, ettei juuri nyt harjoittele.
Joukkue, jossa toteutan projektiani, uutta alkua jalkapalloilijana, on Sovo, Someron voima. Pelaamme tänä vuonna miesten kakkosdivisioonaa. Kakkosdivisioona on jaettu ilmansuuntien mukaan neljään lohkoon ja pelaamme Eteläisessä. Eteläinen lohko on näistä kovatasoisin ja sen parhaat joukkueet ovat hyvin organisoituja ja taitavia, jopa sana ammattimaisuus voidaan liittää moneen joukkueista. Harjoittelu on lähes päivittäistä ja sitoutuminen ja omistautuminen on vahvaa.
Meidän joukkueen tarina on hieman eri. Sitoutuminen ja omistautuminen on toki vahvaa meilläkin, mutta joukkueharjoituksia on selvästi vähemmän kuin muilla sarjan joukkueilla. Olemme nousijajoukkue kolmosdivarista ja joukkueen filosofia on enemmän lajista nauttimisen kuin äärimmäisen organisoitumisen puolella. Se sopii minulle hyvin tässä tilanteessa. Pääsen muovaamaan harjoitusohjelmani oman näköiseksi, mutta kuitenkin pelaamaan hyvää ja tasokasta sarjaa.
Joukkueeseen on kerääntynyt pelaajia, joilla on ollut lupaava ura, mutta elämä on vienyt tilanteeseen, jossa jalkapallolle sopiva rooli ei ole päätoiminen ammatti tai jokaisen illan vievä täyspanostuksen vaativa harrastus. Syystä tai toisesta. Meidän joukkueessa pelaa opettajia, yrittäjiä, palomiehiä, opiskelijoita jne., joilla on edelleen palo jalkapalloon ja halu pelata sitä muun elämän ohella, niin korkealla tasolla kuin mahdollista. Moni näistä pelaajista oli ystäviäni jo entuudestaan ja kaikki viimeistään nyt. Joukkueessa on erittäin hyvä henki. Ei olisi ollut parempaa paikkaa tehdä paluuta jalkapallon pariin. Monta vuotta jalkapallomaailmasta sivussa olleena myös kakkosdivarin pelillinen taso yllätti positiivisesti.
Kausi on nyt kesätauolla puolivälissä. Katson kauden kulkua kahdella tavalla: joukkueen näkökulmasta ja oman projektini näkökulmasta. Joukkueen realiteetti nousijajoukkueena on sarjapaikan säilyttäminen. Tällä hetkellä olemme kolmen pisteen eli yhden voiton perässä siitä. Olemme onnistuneet voittamaan sarjan parhaimmistoon kuuluvia joukkueita, mutta olemme kokeneet enemmän tappioita kuin voittoja. Meillä on kasassa kaksitoista pistettä kolmestatoista ottelusta, joten keskiarvo painuu alle pisteeseen ottelua kohden. Monet tasaiset pelit ovat päättyneet tappioon, ja joukossa on myös selkeitä tappioita. Joukkueellemme jokainen voitto on ison työn takana ja vaatii onnistumista jokaisella osa-alueella.
Hyvänä päivänä pystymme voittamaan lähes kenet vain sarjassa, mutta huonona päivänä häviämään mille tahansa joukkueelle. Sarja on kokonaisuudessaan hyvin tasainen. Muiden joukkueiden suurempi joukkueharjoitusten määrä näkyy väkisinkin tasaisuudessa ja organisoidun yhteispelin toimivuudessa. Meidän joukkueen vahvuus on joukkuehenki ja asenne. Sen lisäksi pelaajiltamme löytyy paljon yksilötaitoa, kunhan se onnistutaan kaivamaan esiin.
Oman projektini näkökulmasta nyt on takana kuusi kuukautta määrätietoista ja omistautunutta harjoittelua ja puolen kauden verran sarjapelejä. Edellisissä teksteissäni olen jo hieman avannut sitä, mitä kaikkea harjoitteluni pitää sisällään ja tulevaisuudessa avaan tätä lisää. Tiivistettynä harjoitteluni on koostunut oman joukkueen joukkueharjoitusten lisäksi itsenäisestä lajiharjoittelusta omalla ajalla sekä monipuolisesta fysiikka- ja juoksuharjoittelusta Helsinki Core Trainersin valmentajien kanssa. Unohtamatta jatkuvaa kehonhuoltoa.
Olen pelannut jokaisessa 13 ottelussa koko pelin tai lähes koko pelin. Maaleja on syntynyt neljä kappaletta. Jokaisessa pelissä jaetaan 1, 2 ja 3 tähteä ottelun kolmelle parhaalle pelaajalle. Näitä tähtiä minulla on kasassa tässä vaiheessa kahdeksan. Kolme kertaa olen saanut kaksi tähteä ja kaksi kertaa yhden tähden. Ulkopuolisen raadin silmiin olen siis onnistunut usein ja ollut kentän parhaimmistoa. On vaikea hakea vertailukohtaa onnistumisen tasolle, koska kaikki on ikään kuin uutta. Mutta edellä mainittuihin tilastoihin olen ihan tyytyväinen, joskin maalisarakkeessa saisi olla enemmän maaleja - kuten aina. Paljon tärkeämpää minulle kuitenkin on se, mikä on ollut kehityskaari tämän puolen vuoden aikana ja miltä pelaaminen tuntuu.
Tunnen, että olen panostanut aika lailla oikeisiin asioihin harjoittelussani. Osa-alueet, joita Core Trainersin valmentajien kanssa lähdettiin parantamaan, ovat kehittyneet. Samalla ne ovat tuoneet oikeanlaista vaikutusta pelaamiseeni. Lantionseudun liikkuvuuden parantuminen helpottaa suorituksia kentällä ja antaa enemmän mahdollisia liikeratoja. Teknisistä suorituksista potkut, syötöt ja pallon haltuunotot korkealta luonnistuvat koko ajan paremmin ja vaivattomammin. Liikkuvuuden säännöllinen harjoitteleminen ehkäisee myös äärimmäisiä jumitustiloja nivusissa, pakaroissa ja lonkissa kovan pelirasituksen jälkeen. Jo pelkästään se saa palautumisen tuntumaan huomattavasti nopeammalta kuin ennen. Jokailtainen dynaaminen venyttely on auttanut myös palautumisajan lyhentymisessä ja saanut kropan pysymään valmiina aina uuteen harjoitukseen.
Keskivartalon lihasten harjoittelu on kaiken ytimessä, ja Ville Rapelin kanssa käyty perehdytys keskivartalon dynamiikkaan on auttanut minua oivaltamaan lisää sen merkityksestä kaikkeen. Harjoitusohjelmaani kuuluu olennaisena osana keskivartalon vahvistaminen ja hallitseminen, sillä sieltä kaikki tekeminen lähtee. Keskivartalon vahvistuminen on parantanut muun muassa tasapainoani ja sitä kautta pysyn peliasennossa ja pystyssä paremmin. Pystyn myös mennä kovempaa tilanteeseen kuin tilanteeseen kentällä. Myös nopeusharjoittelu yksinkertaisen juoksutekniikkaharjoittelun kautta on ollut todella tehokasta. Tunnen, että askeleeni on voimistunut ja juoksuni nopeutunut sen myötä. Nopeus on aina ollut vahvuuteni ja nyt tavoite on tulla niin nopeaksi kuin pystyn. Nopeus on valttia jalkapallokentällä. Juoksin heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Eerikkilän urheiluopistolla 30 metrin testin kylmiltään testatessani leirillä olleita juniorifutaajia, joita valmennan. Aikani oli 3,92 sekunttia, joka on ihan kelpo aika. Vielä on kuitenkin tekemistä omaan ennätykseeni nuoruudestani, joka on 3,7 8sekunttia. Matti Vainisen johdolla tapahtuvasta nopeusharjoittelusta tarkemmin seuraavassa tekstissäni.
Kokonaisuudessaan projekti on edennyt hyvin. Olen välttynyt loukkaantumisilta ja kehityskäyrä on ollut ylöspäin, enkä ole polttanut itseäni loppuun innostuksissani, vaikka juuri ennen lomaa olin kyllä aika finaalissa fyysisesti. Loma tuli tarpeeseen. Pallo tottelee jalkojani koko ajan paremmin ja liikkuminen tuntuu luonnollisemmalta ja tehokkaammalta. Toki on parempia ja huonompia päiviä, se kuuluu kaikkeen. Joka päivä ei vaan onnistu yhtä hyvin ja mahdollisia syitä on miljoona. Itsensä tunteminen ja sitä kautta motivoiminen nousee avainasiaksi. Kertaakaan en ole katunut, että lähdin tähän projektiin. Olen nauttinut tästä todella paljon. Se on minulle tärkeintä.
Nyt oli aika lomalle, kohta taas takaisin nauttimaan harjoittelusta ja pelaamisesta ja kehittymään!
Werner